Kesäkuussa 2009 Suomen Shotokan Karate-Do Liitto JKA Finland järjesti jokavuotisen kesäleirin Hakkarin urheiluhallilla Lempäälässä. Tänä vuonna osallistujat saivat kokea jotain tavallisesta poikkeavaa, sillä liiton päävalmentaja Sensei Willy J. Ortiz oli kutsunut Sensei Elwyn Hallin Englannista leirille vierailevaksi valmentajaksi. Sensei Hall olikin jo aiemmin vieraillut luonamme suomessa vuoden 2007 kesäleirillä, ja kaikki korkeammat vyöt tiesivät että heillä olisi edessään unohtumaton viikonloppu.
Sensei Hallin harjoitukset olivat todellakin mieleenpainuvia tapahtumia. Edessämme seisoi mies joka sai meidät harjoittelemaan nopeammin ja kovemmin kuin koskaan ennen, ja silti halusimme lisää. Vaikka jälkeenpäin tuntuikin siltä että jokaiseen kehon osaan sattui, harjoitusten aikana, erityisesti kun Sensei Hall esitti jotain tekniikkaa kanssani, en edes ajatellut kipua tai väsymystä. Hänen voimakas ja dynaaminen opetustapansa loi meihin sellaisen taisteluhengen, ettemme voineet edes ajatella luovuttavamme.
Hänen intensiivisen opetustyylinsä lisäksi, huomasin että Sensei Hall osasi ilmaista itseään erittäin hyvin. Hän osasi selittää tarkasti mitä hän halusi meidän tekevän, ja miten meidän tulisi tehdä se. Hänen opetuksensa selkeys, yhdistettynä hänen aggressiiviseen taisteluhenkeensä, paransi kaikkien harrastajien karatea huomattavasti. Hän osasi selittämällä saada meidät ymmärtämään tekniikan, ja esittäessään tekniikoita välitti meihin sen tunteen, jonka avulla kykenimme muuttamaan yksinkertaiset liikkeet voimakkaiksi karatetekniikoiksi. Tämä tunne oli voimakkaasti läsnä kaikilla harrastajilla sinä viikonloppuna.
Leirin loputtua sain mahdollisuuden jutella hetken Sensei Ortizin ja Sensei Hallin kanssa. Näiden harjoitusten jälkeen halusin tietää enemmän tästä henkilöstä. Aluksi kysyin häneltä milloin ja miten hänen karateuransa sai alkunsa.
keskustelu
ja harjoittelu
- Aloitin karaten vuonna 1977, 11-vuotiaana. Ensimmäinen valmentajani oli Sensei Jim Patterson, joka piti Dojoa (harjoitussalia) yhdessä vaimonsa kanssa. Harjoittelin hänen oppilaanaan kunnes olin noin 19-vuotias. Silloin Sensei sanoi minulle suoraan että minun tulisi lähteä Dojosta. Hän oli hyvin oppinut mies, ja tiesi että olin saavuttanut kehityksessäni pisteen, jossa saatoin kehittyä ainoastaan harjoittelemalla muiden valmentajien kanssa. Hän ohjasi minut toisiin seuroihin, mitä monet valmentajat eivät mielellään tekisi. Vaikka olenkin harjoitellut useiden muiden valmentajien kanssa, hän on, ja tulee aina olemaan minulle Sensei.
Kysyin myös muista valmentajista joiden kanssa Sensei Hall oli harjoitellut. Hän luetteli minulle monia kuuluisia nimiä, kuten Senseit Kawazoe ja Dave Hazzard. Näistä ihmisistä merkittävin oli kuitenkin Sensei Keinosuke Enoeda, siihen aikaan JKA Euroopan päävalmentaja. Sensei Hall kertoi että hän tunsi itsensä etuoikeutetuksi, koska oli tuntenut Sensei Enoedan. Hän oli henkilö jolla oli hyvin voimakkaita tuntemuksia karate-do:ta ja elämää kohtaan.
- Sensei Enoeda ymmärsi ipponin periaatteen. ”Täydellinen omistautuminen tekniikan suoritukselle”. Hänellä oli eräänlainen tuli sisässään, ja osasi myös välittää tämän tunteen oppilailleen harjoitusten aikana. Hänellä oli hyvin intensiivinen lähestymistapa opetukseen, sillä halusi jatkuvasti parantaa oppilaitaan henkisesti ja fyysisesti. Tämä tuntui joskus uskomattoman vaativalta, mutta oli silti tarpeellista. Hänen ohjeensa eivät koskaan olleet erittäin tarkasti määriteltyjä, ja koostuivat enimmäkseen neuvoista kuten ”enemmän henkeä” tai ”enemmän tarkkuutta”. Tuntui että mikään ei koskaan riittänyt hänelle, ja hän jatkuvasti vaati meiltä parempia suorituksia.
Keskustelimme myös hänen kilpailu-uraansa KUGB:n (Karate Union of Great Britain) kumitejoukkuessa. 1980-luvun lopusta 90-luvun puoleenväliin tämä joukkue voitti lukuisia mestaruuksia, ja sisälsi joitakin erittäin kuuluisia kilpailijoita kuten Terry O'Neill, Ronnie Christopher, George Best ja Frank Brennan. Joukkue-kumitekilpailuissa Sensei Hall otteli aina ensimmäisenä, koska hän oli täydellisesti omistautunut voittamaan. Sensei Enoeda, apunaan Andy Sherry, oli valmentajana tämän ryhmän harjoituksissa. Sensei Hall kertoi meille mitä näissä joukkueharjoituksissa tapahtui.
- Joukkueharjoituksia pidettiin normaalisti kerran kuukaudessa, ja ne kestivät noin 4-5 tuntia. Kun valmistauduimme isoa kilpailua varten, joskus harjoituksia saattoi olla 2-3 kertaa päivässä! Kun aloin käydä näissä harjoituksissa olin suunnilleen 17-18 -vuotias, ja heti alusta nuoret harjoittelivat yhdessä vanhemman joukkueen kanssa, joten heti ensimmäisissä harjoituksissa vastassani oli Englannin parhaita kilpailijoita! Nämä harjoitukset olivat intensiivisempiä ja rankempia kuin mitä olin koskaan kokenut! Ne oli suunniteltu lähes mahdottomiksi, mikä pakotti meitä nostamaan tasoa omissa harjoituksissamme. Tiesin että ellen tekisi niin, en selviäisi seuraavasta joukkueharjotuksesta! Näissä harjoituksissa kaikki yrittivät parhaansa voittaakseen toisensa. Jokaisessa harjoituksessa oli noin 30 harrastajaa, ja näistä vain 5-7 henkilöä olivat A-joukkueessa, eli edustavassa kumitejoukkueessa. Kaikki uudet ja nuoret harrastajat halusivat tähän ryhmään, ja jos olit tässä joukkueessa sinun täytyi taistella koko ajan pitääkseen paikkasi.
Kun kysyin hänen mielipidettään nykyisistä kilpailijoista, Sensei Hall vastasi että jotkut nämä nuoret ihmiset ovat loistavia urhelijoita, mutta yhä useammin heiltä puuttuu ymmärrys karatesta taistelulajina. Ilman sitä, jäljelle jää vain ”tekninen urheilulaji”, mikä ei ole enää karatea.
- Nuorten kilpailijoiden suurin ongelma on, että seuroilla on nykyään ainoastaan 1-2 hyvää kilpailijaa, jotka harjoittelevat vain keskenään. Jos halutaan parantaa kilpailijoiden tasoa, harjoituksiin tarvitaan iso ryhmä harrastajia, joiden täytyy olla hyvin omistautuneita kehittämään itseään
Sensei Hallin Tampereella pitämät harjoitukset toivat esiin karaten olemuksen taistelulajina. Harjoitusten ilmapiiri oli hyvin voimakas ja agressiiviinen, ja harrastajien näkökulmasta Sensei Hall vaikutti enemmän vihaiselta soturilta kuin karatevalmentajalta. Nämä harjoitukset tekivät minuun suuren vaikutuksen, ja halusinkin puhua Sensei Hallin kanssa taisteluhengen tärkeydestä karatessa.
- Ajattelen asiaa siten, että tietyt asiat elämässä vaativat tietyn tunteen. Kuten olet ehkä huomannut, en ole luonnostani kovin aggressiivinen henkilö salin ulkopuolella. Kuitenkin, kun harjoittelee taistelulajia, aggressiivisuus on tuotava esiin, mutta hyvin hallitusti. Voit ajatella että edessäsi olisi herkullinen ateria. Ruoka maistuu kaikista parhaimmalta, vain jos sinulla on oikein valtava ruokahalu. Sama periaate pätee myös karateen. Harrastaja tarvitsee kunnon ”ruokahalun” harjoitteluun, jotta hän pystyisi laittamaan kaikkensa suoritukseen, ja juuri tätä tunnetta yritän tuoda esiin oppilaissani. Mielestäni Sensein rooli on luoda haastava ympäristö oppilaalle. Harjoituksen ei tulisi olla mukavaa eikä helppoa, vaan sen tulisi olla haaste, minkä voittaminen lopulta nostaa harrastajan karaten tasoa.
Puhuimme Sensei Hallin kanssa karaten kehityksestä nykypäivänä. Hän selitti että karaten taso on alkanut laskea viime aikoina. Hänen mielestään monissa paikoissa karatesta puuttuu usein juuri se taistelun olemus mitä hän itse yrittää korostaa harjoituksissaan.
- Mielestäni karaten tason putoaminen johtuu lähinnä siitä että jotkut valmentajat ovat enemmän huolissaan poliitiikasta, rahasta ja omasta statuksestaan järjestöissään, sen sijaan että he välittäisivät eteenpäin aitoja karaten periaatteita. Näin karaten luonne muuttuu taistelulajista lähemmäksi liiketoimintaa. Matkustan usein opettamaan ympäri mailmaa ja olen nähnyt paljon eri standardeja, jotka vaihtelevat vahvasta ja dynaamisesta karatesta pelkkään tekniseen urheilulajiin, jolla ei ole mitään tekemistä oikean itsepuolustustilanteen kanssa.
Haastattelumme lopuksi, kysyin Sensei Hallilta mitä mieltä hän on suomalaisista karaten harrastajista, nyt kun hänoli harjoitellut kanssamme jo kahdesti.
- Rehellisesti sanottuna, olette mielestäni todella onnekkaita täällä Suomessa, kun teillä on päävalmentajananne Sensei Ortiz.Teidän karatenne pitää sisällään taistelulajin olemuksen, ja teidän tulisi vaalia tätä periaatetta harjoituksissanne.
Haastattelun lopuksi kysyin vielä onko hänellä mitään sanottavaa suomalaisille karatekoille jotka lukevat tämän artikkelin. Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi.
- Harjoitelkaa ahkerasti, ja pitäkää mielenne avoimina.
Henry Niemi